Kamran Shahmardan (born 29.09.1972 Baku) is theatre and film director
Kamran Shahmardan (s. 29. syyskuuta 1972 Baku) on Suomessa asuva azerbaidžanilainen elokuva- ja teatteriohjaaja. Hän aloitti elokuvauransa lapsinäyttelijänä elokuvassa Korulipas linnasta vuonna 1979. Sen jälkeen hän esiintyi vielä yhdeksässä elokuvassa.
Plays:
Shahmardan perusti vuonna 2003 Imatralle Mustan ja Valkoisen Teatteri-yhdistyksen yhdessä virolaisen vaimonsa Katri Lätt-Shahmardanin kanssa. Vuodesta 2004 hän on ollut Imatralla järjestettävän Mustan ja Valkoisen Teatterifestivaalin taiteellinen johtaja.
The Little Prince
TÄRKEIMMÄT OHJAUKSET Pikku prinssi Kamengon laulu Hamlet Lokki Jontathan Classic Football. Dyynien nainen Leijonia ja lohikäärmeitä Yksinäinen ääni Mustan ja valkoista Leivonen Vuokralaisten helvetti Askeleet ja Viimeinen ääninauha Beckett Teleskooppi Valkoinen ja musta Murhaaja Pikku prinssi Muistelmia kuolleesta talosta Mielipuolen päiväkirja Naimapuuhat Macbeth Kolmen pennin oppera Mielipuolen päivitykset
Song of Kamengo
TÄRKEIMMÄT OHJAUKSET
2009 Ministry of Culture and Tourism of Azerbaijan
Elokuva-alan työt
2014 Award of Imatra town
Play, 2004
Family
Palkinnot
Wife Katri Lätt-Shahmardan, daughter
2009 Azerbaidzhanin kulttuuri- ja matkailuministeriön palkinto: Panostus azerbaidzhanilaiseen teatteritaiteeseen
Lähteet
2009 Azerbaidzhanin kulttuuri- ja matkailuministeriön palkinto: Panostus azerbaidzhanilaiseen teatteritaiteeseen
http://blackandwhitetheatre.net/
2014 Palkinto Myönteisen Imatra-kuvan kehittämisestä ja Myö-kuvan luomisesta
External links
blackandwhitetheatre.net
http://blackandwhitetheatre.net/ https://www.facebook.com/groups/139543148317/?fref=ts https://www.facebook.com/Black-and-White-Theatre-Festival-160549864007377/?fref=ts https://www.facebook.com/NevaSaimaaTeatterisilta/?fref=ts https://www.facebook.com/The-Murderer-483261035190233/?fref=ts
blackandwhitetheatre.net
Anna-Liisa Linkola née Korhonen (10 August 1914 Pielisjärvi – 3 August 1999 Kotka) was a member of the Parliament of Finland from 1962 to 1979.
Anna-Liisa Linkola os. Korhonen (10. elokuuta 1914 Pielisjärvi – 3. elokuuta 1999 Kotka) oli kotkalainen diplomi-insinööri, lehtori ja kunnallisneuvos.
She represented the National Coalition Party.
Hän oli kokoomuksen kansanedustajana 1960- ja 1970-luvuilla.
Linkola's parents were diplomi-insinööri Kaarlo Heikki Korhonen and Anna Maria Ryynänen.
Linkolan vanhemmat olivat diplomi-insinööri Kaarlo Heikki Korhonen ja Anna Maria Ryynänen.
She completed her Masters studies in 1937, specialising later in water chemistry.
Hän pääsi ylioppilaaksi 1932 ja valmistui diplomi-insinööriksi 1937 erikoistuen myöhemmin 1957 vesikemiaan.
She worked as a teacher at Kotka lyceum from 1951 to 1974 and at Kotka nursing school from 1957 to 1973.
Linkola oli Kotkan puutalousopiston lehtori 1945–1950, Kotkan lyseon lehtori 1951–1955 ja Kotkan lyseon matemaattisten aineiden lehtori 1955–1974.
She also worked as a chemist at the city of Kotka waterworks from 1955 to 1971. She was a member of the Kotka town council and acted as the council's vice chairman.
Hän opetti myös Kotkan sairaanhoito-oppilaitoksessa 1957–1973 ja toimi Kotkan kaupungin vesilaitoksen kemistinä 1955–1971. Linkola sai kunnallisneuvoksen arvon 1977.
Linkola was a member of the parliament from 1962 to 1979 representing Kymi electoral district.
Linkola oli kansanedustajana vuosina 1962–1979 edustaen Kymen läänin vaalipiiriä.
She was the first woman among the parliament's speakers when she acted as the second deputy speaker from 1975 to 1979.
Hän oli ensimmäinen eduskunnan puhemiehistöön kuulunut nainen toimiessaan eduskunnan 2. varapuhemiehenä 1975–1979.
She was also a member of the supervisory board of Yleisradio.
Hän kuului myös Yleisradion hallintoneuvostoon.
Linkola also acted as vice chairman of the National Coalition Party.
Linkola oli myös kokoomuksen varapuheenjohtaja, kokoomuksen puoluevaltuuston varapuheenjohtaja ja kokoomuksen naisten liiton puheenjohtaja.
Mikael Agricola Church (Finnish: Mikael Agricolan kirkko, Swedish: Mikael Agricola kyrka) is a Lutheran church located in the Punavuori district of Helsinki, Finland.
Mikael Agricolan kirkko on Helsingin Punavuoressa sijaitseva kirkko. Se rakennettiin vuosina 1933–1935. Rakennus on tyyliltään lähinnä funktionalismia.
It was designed by Lars Sonck and built between 1933 and 1935. The church was inaugurated on 14 April 1935.[1]
Kirkon on suunnitellut arkkitehti Lars Sonck (1870–1956).[1] Sonckia avusti arkkitehti Arvo Muroma.[2] Kirkko vihittiin 14. huhtikuuta 1935.[1]
Architecture
Kirkon muoto
The church is made of red bricks.
Kirkko on muurattu punatiilestä.
The tower of the church is 97 meters high, the top reaching up to 103 meters above sea level.
Torni on sisäänkäyntipäässä Tehtaankadun puolella.
The 30-meter spike of the tower can be retracted if necessary as it fits inside the tower structure. This was done in the Winter War and the Continuation War so that the tower wouldn't act as a navigational aid to enemy bombers.
Kirkon yhteydessä on kolmikerroksinen siipirakennus tontilla olevan pienen sisäpihan ympärillä.[2]
The Jenny and Antti Wihuri Foundation is a Finnish non-profit organization founded in 1942 by industrialist Antti Wihuri and his wife, Jenny Wihuri, with the purpose of supporting cultural and economic development in Finland.
Jenny ja Antti Wihurin rahasto on vuonna 1942 perustettu suomalainen kulttuuria ja tiedettä tukeva säätiö. Sen perustivat merenkulkuneuvos Antti Wihuri ja hänen ensimmäinen vaimonsa Jenny Wihuri. Se myöntää apurahoja ja palkintoja suomalaisen henkisen ja taloudellisen kulttuurin edistämiseen.
The Foundation awards scholarships and prizes on an annual basis on October 9, the birthday of Antti Wihuri.
Rahaston apurahat ja palkinnot jaetaan Antti Wihurin määräyksen mukaisesti hänen syntymäpäivänään 9. lokakuuta.
Between 1942 and 2014, the Foundation had awarded grants of 260 million of euros.[1] [2]In the same year, the total value of scholarships and prizes granted by the Foundation amounted to 11 million of euros.[3]
Vuoteen 2014 mennessä se on myöntänyt apurahoja 260 miljoonaa euroa.[1][2] Vuonna 2014 rahaston myöntämien apurahojen ja palkintojen kokonaisarvo oli ennätykselliset 11 miljoonaa euroa. Avustusten 486 saajasta yksityishenkilöitä ja työryhmiä oli 364 ja yhteisöjä 122. Rahasto oli saanut lähes 5 000 apurahahakemusta yhteissummaltaan noin 94 miljoonaa euroa.[3]
Wihuri Research Institute
Wihurin tutkimuslaitos
The Wihuri Research Institute is located in Biomedicum Helsinki, at the Meilahti Academic Medical Center.
Wihurin tutkimuslaitos sijaitsee Meilahdessa Biomedicumissa.
The Jenny and Antti Wihuri Research Institute was founded in 1944 with the aim of creating the conditions for high-quality research in the field of natural sciences, medicine and technical sciences.
Jenny ja Antti Wihurin rahasto perusti Wihurin tutkimuslaitoksen vuonna 1944 tarkoituksenaan luoda edellytykset korkeatasoiselle tutkimukselle luonnontieteiden, lääketieteen ja teknillisten tieteiden alalla pyrkimyksenään saada aikaan sellaista uutta, josta on hyötyä ihmiskunnalle. Wihurin tutkimuslaitos pyrkii tarjoamaan erityisen lahjakkaille tieteen tekijöille mahdollisuuden kehittää kykyjään ja syventyä tutkimukseen vapaana velvoitteista.
The Wihuri Research Institute focuses on cardiovascular research, and is particularly renowned for the innovative research it conducts on major chronic diseases. The Institute is currently headed by Professor Kari Alitalo .
Wihurin Tutkimuslaitos on keskittynyt sydän- ja verisuonitautien perustutkimukseen. Tutkimuslaitoksen sydän- ja verisuonitautien tutkimusohjelma on kehittänyt uusia menestyksellisiä strategioita merkittävien kansantautien tutkimukseen ja hoitoon.Tutkimuslaitos toimi Ida ja Maria Rytkösen rahastolle vuonna 1944 lahjoittamassa Salus-sairaalassa vuodesta 1945 aina vuoteen 2013 asti. Nykyään se sijaitsee Meilahden kampusalueella sijaitsevan lääketieteen tutkimus- ja opetuskeskus Biomedicum Helsingin tiloissa.
Art collection
Taidekokoelma
Since 1957, the Jenny and Antti Wihuri Foundation has built up a large collection of Finnish contemporary art.
Vuonna 1957 Jenny ja Antti Wihurin rahasto päätti kuvataiteen osalta ryhtyä apurahojen sijasta tekemään taideostoja, joista vuosien kuluessa on muodostunut laaja kokoelma suomalaista nykytaidetta.
In 1983, the Foundation’s Board of Directors donated nearly 500 pieces of the collection to the City of Rovaniemi on the occasion of the 100th anniversary of Atti Wihuri’s birth.
Rahaston hallitus päätti vuonna 1983 lahjoittaa lähes 500 taideteosta sisältävän kokoelmansa Rovaniemen kaupungille, joka puolestaan sitoutui rakentamaan tarvittavat museotilat sekä vastaamaan museon toiminnasta. Rahasto kartuttaa kokoelmaansa ostamalla taidetta vuosittain 300 000–400 000 € kuvataiteen määrärahan puitteissa.
International Prizes
Kansainvälisten palkintojen rahasto
The Wihuri international prizes Fund was founded in 1953 by Antti Wihuri.
Wihurin kansainvälisten palkintojen rahaston perusti vuonna 1953 Antti Wihuri.
The Fund’s purpose is to distribute international awards, notably the Wihuri Sibelius Prize in recognition of creative work that has specially furthered and developed the cultural and economic progress of mankind.
Sen tarkoituksena on kansainvälisiä palkintoja ja erikoisesti Wihurin Sibelius-palkintoa jakamalla edistää ja tukea ihmiskunnan henkistä ja taloudellista kehitystä.
These prizes may be awarded to private individuals or organizations regardless of nationality, religion, race or language. Throughout its 62 years of operating the Foundation has awarded 35 prizes in total of which 18 have been Wihuri International Prizes awarded to scientists.
Palkintoja voivat saada sekä yksityiset henkilöt että yhteisöt kansallisuuteen, uskontoon, rotuun tai kieleen katsomatta.[1] Kansainvälisten palkintojen rahastolla on sama hallitus sekä asiamies kuin Jenny ja Antti Wihurin rahastolla.
Wihuri Sibelius Prize
Wihurin Sibelius-palkinto
Antti Wihuri handing over the Wihuri Sibelius Prize to Paul Hindemith in 1955.
Antti Wihuri luovuttamassa Sibelius-palkintoa Paul Hindemithille vuonna 1955.
In the back President Juho Kusti Paasikivi.
Takana tasavallan presidentti Juho Kusti Paasikivi.
Year Recipient[5] Country 1953 Jean Sibelius Finland 1955 Paul Hindemith West Germany 1958 Dmitri Šostakovitš Soviet Union 1963 Igor Stravinsky United States 1965 Benjamin Britten United Kingdom Erik Bergman Finland Usko Meriläinen Finland Einojuhani Rautavaara Finland 1971 Olivier Messiaen France 1973 Witold Lutoslawski Poland Joonas Kokkonen Finland 1983 Krzysztof Penderecki Poland Aulis Sallinen Finland 2000 György Ligeti Italy / Austria 2003 Magnus Lindberg Finland 2006 Per Nørgård Denmark 2009 Kaija Saariaho Finland 2012 György Kurtág Hungary 2015 Harrison Birtwistle United Kingdom
vuosi saaja[5] maa 1953 Jean Sibelius Suomi 1955 Paul Hindemith Länsi-Saksa 1958 Dmitri Šostakovitš Neuvostoliitto 1963 Igor Stravinsky Yhdysvallat 1965 Benjamin Britten Britannia Erik Bergman Suomi Usko Meriläinen Suomi Einojuhani Rautavaara Suomi 1971 Olivier Messiaen Ranska 1973 Witold Lutoslawski Puola Joonas Kokkonen Suomi 1983 Krzysztof Penderecki Puola Aulis Sallinen Suomi 2000 György Ligeti Unkari/ Itävalta 2003 Magnus Lindberg Suomi 2006 Per Nørgård Tanska 2009 Kaija Saariaho Suomi 2012 György Kurtág Unkari 2015 Harrison Birtwistle Britannia
Wihuri International Prizes
Wihurin kansainvälinen palkinto
vuosi saaja[6] maa 1958 Rolf Nevanlinna Finland 1961 Väinö Hovi Finland Pentti I. Halonen Finland 1968 John McMichael United Kingdom Lars Ahlfors United States 1971 Peter Hirsch United Kingdom 1976 Georg Henrik von Wright Finland Jaakko Hintikka Finland 1979 Derrick B. Jelliffe Yhdysvallat 1982 Aldo van Eyck Netherlands 1983 Aksel C. Wiin-Nielsen Denmark 1985 John Williams Mellor United States 1988 Kullervo Kuusela Finland 1991 Kari I. Kivirikko Finland 1994 Olli V. Lounasmaa Finland 1997 Niilo B. Hallman Finland 2003 Barbara Czarniawska Poland 2012 Merja Penttilä Finland 2015 Thania Paffenholz Switzerland
vuosi saaja[6] maa 1958 Rolf Nevanlinna Suomi 1961 Väinö Hovi Suomi Pentti I. Halonen Suomi 1968 John McMichael Britannia Lars Ahlfors Yhdysvallat 1971 Peter Hirsch Britannia 1976 Georg Henrik von Wright Suomi Jaakko Hintikka Suomi 1979 Derrick B. Jelliffe Yhdysvallat 1982 Aldo van Eyck Alankomaat 1983 Aksel C. Wiin-Nielsen Tanska 1985 John Williams Mellor Yhdysvallat 1988 Kullervo Kuusela Suomi 1991 Kari I. Kivirikko Suomi 1994 Olli V. Lounasmaa Suomi 1997 Niilo B. Hallman Suomi 2003 Barbara Czarniawska Puola 2012 Merja Penttilä Suomi 2015 Thania Paffenholz Sveitsi
Coat-of-arms of Helsink
Helsingin vaakuna
The coat-of-arms of Helsinki first appeared in a 17th-century seal of the city.
Helsingin vaakuna on Helsingin kaupungin tunnus. Sen alkuperä on 1600-luvun kaupungin sinetissä.