"Aquesta història no és una acusació ni una confessió, i encara menys una aventura, perquè la mort no és cap aventura per als qui la veuen cara a cara. Simplement intentarà parlar d'una generació d'homes que, tot i que varen escapar de les seves bombes, varen ser destruïts per la guerra..."
"Tämä kertomus ei ole syytös eikä tunnustus - eikä missään nimessä seikkailu.
Trenta mil. - Russos? - No, francesos.
Tarina kertoo vain eräästä sukupolvesta, - joka säästyi kenties sodan kranaateilta, - mutta jonka sota kuitenkin tuhosi..."
Hola, Himmelstoss. Hi ha res per a nosaltres? - No, Sr. Peter.
Sota on sotaa, viina viinaa ja kauppa vain käy.
- Hi ha d'haver alguna cosa.
Ette tuonut minulle postia.
Tingui, jove.
Anteeksi, herra Meyer.
- I això? - Demà canvio d'uniforme.
Himmelstoss, onko meille tänään mitään?
- Entrarà a l'exèrcit?
- Ei, Peter.
- Sí, m'han cridat.
- Jotain pitää olla.
Sóc sergent de reserva.
Kuules nyt, vintiö.
A mi també em reclutaran, si això no s'acaba aviat.
Siinä. Tämä onkin sitten viimeinen posti.
- Però s'acabarà, em penso.
- Mitä?
- Estic segur que té raó, Sr. Meyer.
- Huomenna vaihdan univormua.
Fer fins a l'últim esforç... per a obtenir la victòria abans no s'acabi l'any. És a contracor que toco aquest tema un altre cop.
Rakkaat koulunuoret, - meidän on iskettävä kaikin voimin.
Vosaltres sou la vida de la pàtria, nois.
Meidän on käytettävä kaikki voimamme, - jotta voittaisimme sodan ennen vuodenvaihdetta.
Sou els homes de ferro d'Alemanya.
Otan tämän aiheen jälleen esiin vastahakoisesti.
Sou els herois que rebutjaran l'enemic... quan us convoquin.
Pojat, te olette isänmaan henki.
No sóc jo qui ha de suggerir... que algun de vosaltres s'ha d'alçar i oferir-se per defensar el seu país... però em demano si aquesta idea és al vostre cap.
Olette Saksan rautaisia miehiä. Olette iloisia sankareita, jotka lyövät vihollisen - kun käsky annetaan.
Sé que en una de les escoles... els nois es varen aixecar... i es varen allistar.
Minun tehtäväni ei ole ehdottaa, - että teidän pitäisi tarjoutua puolustamaan maatamme, - mutta mahtaakohan teillä olla sellaisia ajatuksia.
Però, si això succeix aquí, no em culpareu pas de sentir-me'n cofoi. Potser alguns diran que no se'ls hauria de permetre anar-hi.
Tiedän että eräässä koulussa - pojat ovat nousseet seisomaan - ja värväytyneet joukolla.
Que tenen cases... mares, pares.
Jos täällä kävisi niin, - minä saisin varmaan tuntea aitoa ylpeyttä.
Que no els en hauríem de separar.
Joku saattaa sanoa, ettei teitä pitäisi päästää vielä.
Obliden tan fàcilment la seva pàtria, els vostres pares, que la deixaran morir perquè no moriu vosaltres?
Että olette liian nuoria, teillä on koti, - äiti sekä isä.
Les vostres mares són tan dèbils que no poden enviar un fill... a defensar la terra que els ha donat la vida?
Ettei teitä pitäisi riistää sieltä pois. Lyövätkö isänne isänmaan niin laimin, - että ne antavat sen sortua teidän sijaanne?
Ben mirat... és dolenta una mica d'experiència per a un noi?
Eivätkö äidit heikkouksissaan lähetä poikiaan - puolustamaan maata, joka heidät synnytti?
L'honor de posar-se un uniforme... és quelcom de què hem de fugir?
Kaiken kaikkiaan - onko pieni kokemus niin pahasta pojalle?
I si les noies se senten cofoies d'aquells que els porten... és quelcom de què us heu d'avergonyir?
Onko asepuvun suoma kunnia - sellaista mitä pitäisi paeta?
Sé que mai heu desitjat... el títol d'herois. Això no us ho he ensenyat pas jo.
Ja jos neitokaiset ihastelevat sen kantajaa - pitäisikö sellaista hävetä?
Hem resat per ser útils... i que arribés un bon motiu.
Toiveissanne ei ole koskaan ollut - tulla palvotuksi sankarina.
Però ser el primer en la batalla... és una virtut i no s'ha de despreciar.
Sellainen ei ole kuulunut opetukseeni. Olemme pyrkineet olemaan kunniallisia, - ja ottaneet tunnustuksen vastaan.
Em penso que serà una guerra ràpida... i que hi haurà molt poques pèrdues.
Jaloa taistojen eturintamaa - ei sovi kuitenkaan halveksia.
Però si hi hagués pèrdues, llavors recordem una frase... que segurament varen dir molts romans... quan lluitaven en terres llunyanes:
Sodasta tulee luullakseni lyhyt, - ja menetykset jäävät vähäisiksi.
"Dulce et decorum est pro patria mori." "Dolç i honorable és morir per la pàtria".
Mutta jos menetyksiä on oltava, muistakaamme latinan lause, - joka on noussut monen roomalaisen huulille, - hänen seistessään taisteluun valmiina vieraalla maalla:
Deveu tenir ambicions. Conec un jove... que té gran futur com a escriptor.
"Suloista ja sopivaa on kuolla puolesta isänmaan."
Ha escrit el primer acte d'una tragèdia... que seria l'orgull d'un expert.
Joillakin teistä voi olla tavoitteita. Tiedän erään nuorukaisen, - joka on lupaava kirjailija.
I suposo que somnia... que seguirà els passos de Goethe i Schiller.
Hän on kirjoittanut alun tragediaan, - joka on kunnianosoitus mestareille.
Voldria que ho fes. Però ara el nostre país ens crida! La pàtria necessita líders!
Uskoakseni hän unelmoi - ja varmaan lähteekin Goethen ja Schillerin jalanjäljille.
Les ambicions personals s'han de deixar de cantó... en nom del gran sacrifici pel nostre país.
Mutta nyt maa kutsuu! Isänmaa tarvitsee johtajia!
Vet aquí un gloriós començament per a les vostres vides. El camp de l'honor us espera.
Omat tavoitteet on sysättävä syrjään, - kun annetaan yhteinen uhri kotimaan puolesta.
Per què som aquí? A tu, Kropp, què et deté?
Tämä on kunniakas alku elämällenne.
Tu, Mueller, saps com n'ets, de necessari?
Kunnian kentät kutsuvat teitä. Miksi olemme täällä?
Ah, veig que mires el teu líder.
Mikä on pidätellyt sinua, Kropp?
Jo també el miro, Paul Bäumer... i em demano què faràs.
Müller, tiedätkö miten kipeästi sinua kaivataan? Katsot näemmä johtajaasi.
- Hi aniré. - Hi vull anar. - Compteu amb mi.
Minäkin katson sinuun, Paul Baumer - ja mietin mitä aiot tehdä.
- Estic a punt.
- Minä lähden.
- No em quedaré pas a casa.
- Haluan lähteä.
- No siguis un perdedor.
Värväytykää nyt!
- Vinga, Behn. El que hem de fer és unir-nos.
Tunnit on peruttu!
Hem de romandre units.
- Älä luovuta.
És clar, Behn.
- Tule nyt, Behn.
Està bé. Hi aniré.
Meidän kaikkien on pidettävä yhtä.